Faabeli Kanin luonto
Kärpänen pöristeli sairaalan ikkunassa ympyrää. Se etsi reittiä takaisin
luontoon. Oli kuuma päivä ja heinäkuu. Kani makasi sängyssä ja teki
kuolemaa. Ovelta kuului koputus.
- Sisään vaan, kani huokaisi.
Ovi avautui raolleen ja raosta työntyi sisään tytön pää.
- Anteeksi, olenkohan minä nyt oikeassa huoneessa? tyttö kysyi.
- Missä sinun sitten pitäisi olla, tyttö kulta?
- Etsin herra Virtanen-Holmesia.
- Minä olen Reino Virtanen-Holmes. Minä luulin, että kuolema jo siellä
koputtaa.
- Tulin tekemään teistä sitä haastattelua lehteemme. Olen toimittaja Sanna
Soikkeli, tyttö sanoi ja työntyi kokonaan sisään huoneeseen.
- Vai niin, kani sanoi - korppikotkat saapuvat jo raadolle.
- Ei kyllä tämä on sovittu haastattelu. Eikös päätoimittaja soittanut…
- Soitti soitti. Laskinkin vain leikkiä, kani sanoi ja vinkkasi silmää. Siis
aloitetaan. Aika rientää, tyttöseni, aika rientää.
Tyttö kaivoi esiin kirjoituslehtiön, kynän ja pienen nauhurin. Hän siirsi tuolin
aivan kanin sängyn viereen ja napsautti nauhurin päälle.
- Te olette luoneet maineenne ja uranne pornotähtenä. Elokuvanne
Kanisarja, Melaa mekkoon, Stondis Ruohometsässä ja Ralliraidat slogeissa
ovat alan ehdottomia klassikoita. Mitä seksi merkitsee teille?
- Kuuluisaa ruotsalaista kirjailijaa Vilhelm Mobergia haastateltiin
sairasvuoteella ja hän sanoi sairautensa parhaan puolen olevan sen, ettei
kenelläkään ollut enää mitään seksuaalisia vaatimuksia hänen suhteensa.
Hänestä seksuaalisuus oli elämän pituinen helvetti jossa himo hallitsi järkeä
tai odotukset aiheuttivat ahdistusta, sumensi ajatuksen kirkkauden ja varasti
niukasta ajasta tärkeimmät hetket. Hyvä, että se oli ohitse. Tunnen
sielunveljeyttä Mobergin ajattelua kohtaan. Seksi on ollut minullekin enemmän
taakka kuin siunaus. Enää se ei merkitse mitään. Ei enää mustasukkaisuutta, ei
omistamisen halua. Ei enää rynkyttämistä aamusta iltaan. Ei himoa, ei halua. Minä
olen harrastanut seksiä yli tuhannen eri eläimen kanssa. Hiirestä norsuun. Maassa,
ilmassa ja vedessä. Se maistui enimmäkseen työlle. Hyvä, että se on ohitse, sanon
minäkin.
- Mikä oli Playboyn Hugh Hefnerin vaikutus teidän uraanne?
- Ratkaiseva, aivan ratkaiseva. Kun Hugh keksi käyttää minun naamani
Playboyn tunnuksena, urani lähti rakettimaiseen nousuun ja Playboy sai
hienon tuotemerkin, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa. Rahallinen hyöty oli
tietenkin molemmin puoleinen. Sen jälkeen en enää saanut kulkea missään
rauhassa. Lentokoneessa lentoemännät tekivät törkeitä ehdotuksia, eläintarhaan ei
ollut mitään asiaa, himonriivaama härkälauma ajoi minua takaa Espanjassa,
varpusparvi repi vaatteeni Helsingissä. Se meni ihan mahdottomaksi. Jouduin
esiintymään välillä jäniksenä ja käyttämään aurinkolaseja julkisilla paikoilla.
- Te yrititte jossain vaiheessa siirtyä tekemään vakavampia elokuvia, eikö totta?
- Kyllä ja se oli virhe. Yritä nyt näillä korvilla ja vehkeillä olla vakavasti otettava
ajattelija tai elokuvatähti. Ensimmäinen hanke oli historiallinen elokuva, jossa
minun piti pukeutua sellaisiin vartalonmyötäisiin trikoisiin. Kun kuvausryhmä näki
jömpötyksen housujeni etumuksessa, sillä meni pasmat täysin sekaisin ja jälki oli
sen mukaista. Kyllä se vakavuus niissä elokuvissa meni vahvasti parodian
puolelle. En mielelläni puhu enempää näistä elokuvista.
- Mikä on sinun Rosebudisi?
- Ahaa, viittaat Citizen Kaneen. Minähän tulen erittäin köyhistä oloista ja
olen elänyt rikkaudestani huolimatta hyvin yksinkertaisesti. Siitä on ollut
paljon hyötyä työssä, jossa vaadittiin kovaa kuntoa ja hyvää
ulkonäköä ja –muotoa. Minun 'Rosebudini' on nahkavyö, joka on nytkin
tuolla kaapissani. Sain sen joululahjaksi lapsena äidiltäni. Se oli niitä
harvoja ilonpilkahduksia lapsuudestani. Sen ostaminen vaati varmasti
kovia ponnistuksia äidiltäni, joka oli ammatiltaan tehdassiivoja. Rahaa
ei ollut aina edes leipään. Isääni en ole nähnyt koskaan. Äitini
kertoi, etten ole, luojan kiitos, perinyt isältäni kuin yhden asian ja se on kuulemma
housuissani.
- Voisitteko kertoa jotain kumppaneistanne, joiden kanssa olette harrastaneet
seksiä?
- En tietenkään. Naurettava kysymys. Joku finninaamainen kesätoimittajako
käski esittää tällaisen kysymyksen? Kertoisitteko te minulle omista
seksikumppaneistanne, pikku neiti? Tuskinpa vaan.
Tyttö punastui, painoi päänsä alas ja katsoi lattiaan.
- Valitettavsti en voi tyydyttää tässä asiassa lukijoidenne tirkistelyhalua. Kaikki
ei ole myytävissä. Eikö se riitä, että ne kokevat sukupuolista mielihyvää
katsellessaan minun paritteluani elokuvissa? kani kysyi. Sitä paitsi olen hyvin
väsynyt, voisimmeko lopettaa?
- Totta kai. Luulen että meillä on tässä riittävästi asiaa ja kun lisäämme tähän
jo tunnettuja faktoja teistä, saamme hyvän jutun aikaan. Vielä viimeinen kysymys:
Mitä sanoisitte nuorukaiselle, joka on lähdössä tälle alalle?
- Jos on kestostondis ja isot vehkeet, niin ei muuta kuin lycka till, kani sanoi ja
nauroi.
Tyttö keräsi tavaransa kassiin, kätteli ja kiitti kania haastattelusta.
- Haluatteko että me lähetämme jutun teille ennen julkaisemista mahdollisia
korjauksia varten? tyttö kysyi vielä.
- Ei tarvitse. Ei se taitaisi ehtiä. Kuulen jo kovasimen äänen.
Kun tyttö kääntyi ja keinahteli kohti ovea, kani tiesi, että Moberg puhui paskaa:
tytöllä oli hyvä räystäsperse ja oli se muutenkin ihan pantavan näköinen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.