Click!

Yksi suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä yhteiskunnallisista ajattelijoista, naiskirjailijoista ja runoilijoista, Helena Anhava, täytti 24.10.2005 80-vuotta. Olisin kyllä toivonut ja odottanut, että media olisi noteerannaut päivän vahvasti ja tuonut esille hänen poikkeuksellisen upean työnsä suomalaisen yhteiskunnan tarkkana ja rohkeana havainnoitsijana, kirjailijana, sivustakatsojana.

Helena Anhavan yksityiselämästä ei ole retosteltu naistelehtien sivuilla eikä muuallakaan. Hän ei ole avannut vaatekaappiaan lukijoille. Hän ei ole mielipideautomaatti, jolla olisi vastaus jokaisen typerän lehden jokaiseen typerän toimittajan jokaiseen typerään kysymykseen. Hänen tuotantonsa sen sijaan antaa jämeriä vastauksia ja esittää haastavia kysymyksiä lukijalle.

Ei sanaakaan Hesarissa, ei sanaakaan Parnassossa - sellainen on ajan riento. Kuin sattumalta Lasitalon emäntä eli Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen siteeraa hänen isänsä runoa viimeisessä bloggauksessaan. Aika ironista. Olisipa siteerannut jotakin Helena Anhavan tuonnosta. Vaikka tätä seuraavaa:

"Kun se jolta sait elämän

on kivulla lähtenyt,

on kuin keinu pysähtyisi,

maailma humahtaisi kuulumattomiin.

Näet hiljaisen talon maisemassa,

lapset heinäkorkuisina sen edessä,

joku avaa vintin ikkunan,

pihlaja tekee marjaa.

Lähestyt sitä hitaasti

järveltä päin

ja jokainen kahahdus,

tuoksu, suhina

repäisee väylät auki

lapsuuden kaikkiin kesiin."