34-40-2.jpg

Lähetin työpaikan koneelta sähköpostia Kevätpörriäiseen, koska olin huolissani siitä, ettei Kevätpörriäinen julkaise yhtään kritiikkiä aikuistenkirjoista. Ajoitus lähestymiseen tuntui oikealta, nyt kun Parnassokin alkaa julkaista kritiikkiä lastenkirjoista.

Eduskunnan kirjaston edessä kolaroin feministiin, joka väitti minulle, ettei Parnassossa huomioida tarpeeksi naiskirjailijoiden ja -kriittikkojen hengen tuotteita. Mihin väitteesi perustuu, kysyin. Raakoihin laskutoimituksiin, hän vastasi.

Menin Matikylään pelaamaan sulkapalloa. Pukuhuoneen teräskaapissa minua odotteli seksuaalisen vähemmistön edustaja. Pyysin häntä tulemaan ulos kaapista. Hän kieltäytyi. Väitti, että Parnassossa ei julkaista tarpeeksi seksuaalisten vähemmistöjen väsäämää kaunoa. Sanoin, että seksuaaliset vähemmistöt edustavat vain osaa Parnasson kirjoittajista ja lukijoista. Hän kysyi, että mistäs minä sen tiedän.

Kun tulin saunasta ja suihkusta pukuhuoneeseen, äiti soitti. Palvelutalossa maristiin, että Parnasso harrastaa ikärasismia eikä julkaise riittävästi vanhojen ihmisten lähettämiä tekstejä. Vain nuoruuus ja uudet tuulet kuulemma kelpasivat Parnassolle.

Bussissa matkalla Pressiklubille Suomen aforismiyhdistyksen kokoukseen pari nuorta runoilijaa valitti, ettei Parnasso julkaise muiden kuin vanhojen ja tunnustettujen tekijöiden runoutta. Niinhän se on aina tehnyt, sanoin.  

Muistin, miten Turun kirjamessuilla turkulaiset runoilijat syyttivät Parnassoa pääkaupunkikeskeisyydestä. Toisaalta aikaisemmin samalla viikolla saamassani sähköpostissa pohjoisesta, kollegat kysyivät, koska Parnasso käsittelee pohjoisia alueita. Kysykää Parnassosta, vastasin.

Suomen aforismiyhdistyksen hallituksen kokous kirjasi pöytäkirjaansa huolestumisensa siitä, ettei Parnasso ole huomioinut viime aikoina aforismeja.

Parin pitkän ja yhden terävän jälkeen navigoin lopulta kotiin ja valitin vaimolle, että ei kai se Parnasso sitten aio julkaista sitä aforistista sarjaa, jonka lähetin sinne näytille.

Poika tuijotti työpöydän ääressä Pirkko Saision naamaa ja tavasi: Par-nas-so, Parnasso. "Isi, mäkin haluan oman lehden, kun sullekin on Parnasso", se keksi.

Onneksi en ole Parnasson päätoimittaja, ajattelin, kaikkia kun ei voi koskaan miellyttää.