james.gif

Kaksi mediaivaikuttajaa, Seura-lehden päätoimittaja Jari Lindholm ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen ovat tarkastelleet vuoden 2004 verotuksesta julkaistuja tietoja omissa blogeissaan omista lähtökohdistaan. Heidän bloggauksiaan on mielenkiintoista hieman vertailla lyhyesti ja lempeän kriittisesti.

Lasitalon emäntä Reetta Meriläinen ottaa lähtökohdakseen naisten ja miesten väliset tuloerot. Ne "pistävät vihaksi". Hän vaatii lisää rahaa hoito- ja opetusaloille. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä: siinä ovat todella alipalkatut naisvaltaiset alat, joiden työ ansaitsee arvostusta lisäpalkan muodossa.

Tuskin samasta työstä tullaan koskaan maksamaan samaa palkkaa. Uusi palkkiojärjestelmähän on viemässä palkkausta aivan eri suuntaan valtionhallinossakin, jossa palkat ovat olleet pitkälle sukupuolettomia ja kasvottomia, vain koulutukseen sidottuja.

Meriläinen sanoo: "En suostu ymmärtämään, miksi jonkin ihmisen työpanos on monikymmenkertaisesti arvokkaampi kuin jonkun toisen. Harva kun pääsee ypöyksin tuloksiin."

Vaikka yritän vilpittömästi tarkastella tätä lausetta, en kykene häivyttämään Reetta Meriläisen omaa asemaa ja tuloja mihinkään. Hän on yhtä uskottava kuin kommunisti Kruununhaassa. Tämä lause kääntyy vääjäämättä häntä itseään vastaan.

Apinalaatikossa Jari Lindholm taas vetoaa aluksi työläispoikataustaansa (Niinistö-trendi). Hänen tunteensa ja suhteensa omiin verotietoihin ovat vähän sekavia: ahdistaa, hävettää ja kateuskin hiipii mieleen.

Hän painottaa, että päätoimittajan uran jatkuvuus on langalla taiteilua: kaikki riippuu tuloksesta, ovi voi narahtaa koska tahansa. Hän ymmärtää kuitenkin, että sama tilanne on kaikkialla yhteiskunnassa: saneeraajat ovat liikkeellä ja lähdön aika voi koittaa kenelle tahansa.

Jari Lindholm pitää itseään kuitenkin miehenä, joka on palkkansa ansainnut, joka sentin.

Hän näkee tulevaisuuteensa pelottavana ja ankeana, "sardiineja ja pettuleipää" (varsin merkillinen yhdistelmä)syövänä työttömänä. 

Itseään pitemmälle Jari Lindholm ei kykene verotietojen tarkastelua ulottamaan, vaikka liikuttuukin omasta työläispoikataustastaan lähes kyyneliin. Voin lohduttaa Jari Lindholmia: hänen lapsensa tulevat saamaan vankan ja turvallisen porvaristaustan.