kalahari.jpg

Kofi Annan on puhunut Tunisiassa Infomation Societyn World Summitissa. Hän näkee matkapuhelimien ja läppäreiden leviämisen ratkaisuna Afrikan ongelmiin.

Minusta tuntuu, että Kofi Annan ja minä emme elä samassa maailmassa, samassa todellisuudessa. Olen vähän yllättynyt näkemystemme eroavaisuudesta, välimatkasta.

Tietenkin minun näkökulmani on rajoittuneempi kuin Kofi Annanin, jolle Yhdistyneiden Kansakuntien vankka virkamiehistö kantaa tietoa tarjottimella ja minä olen pitkälti erilaisten medioiden tuottaman tiedon varassa, mutta olen kuvitellut, että afrikkalaisten pääongelmia ovat edelleenkin nämä ilmestyskirjan neljä ratsastajaa: köyhyys, sodat, nälkä ja sairaudet. Siihen voisi varmasti lisätä ainakin koulutuksen ja veden puutteen.

Pitäisikö meidän siis alkaa humanitäärisen avun sijaan lähettää Afrikkaan vanhoja toimintakuntoisia kännyköitä ja kommunikaattoreita? Tulisiko niistä siellä vaihdon väline? Kuka maksaisi puhelinlaskut? Mitä tekee läppärillä, jos ei osaa lukea eikä kirjoittaa? Voisiko kännyköitä levitellä leivän päälle särpimeksi? Tulisiko ambulanssi viidakkoon nopeammin? Tahtoisiko nälkään kuoleva soittaa tai lähettää viiimeisen tekstarin kaverille?

Minulla on sellainen käsitys, ettei Afrikassa ole edes rakenteita valmiina esimerkiksi matkapuhelimien leviämiselle.

Tiedon levittämisestä Afrikkaan on tulossa "sivistyneiden valtioiden" henkinen ristiretki. Afrikka on suuryrityksille valtava mahdollisuus, markkina-alue, viimeinen musta piste maapallon kartalla. Hanke on suoraa jatkumoa imperialismille ja kolonialismille, verhottu yritys viedä tuhkatkin pesästä, hanke tuhota viimeisetkin alkuperäiskulttuurit

Tiedän, että tämä on hyvin hyvin epäisänmaallista puhetta. Meillähän on demokratiaa vain suhteessa Nokiaan. Kaikki muu on kulissia, hiekkaa Nokia-vetoisissa rattaissa.

Jokaisen onnellisen ihmisen lippalakissa lukee "Nokia - connecting people".