Neighbours.sized.jpg

 

Teuvo tirkistelee pimeän huoneen puolella säleverhojen välistä sateiselle kadulle. Martta nostaa karjalanpiirakat uunista pöydälle. Levyllä viheltää teepannu. Martta nostaa senkin pöytään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

- Ehditsä tulla kattoon. Mun pitäis käydä vessassa, Teuvo sanoo.

- Joo, mä tuun. Annetaan piirakoitten vähän jäähtyä, ettei suu pala, Martta sanoo.

 

Teuvo kiirehti puolijuoksua vessaan. Martta laahustaa Teuvon paikalle. Tuskin vessan ovi on ehtinyt sulkeutua, kun Martta hihkaisee:

 

- Nyt ne tulee!

 

Teuvo raottaa vähän ovea ja kysyy kiihtyneellä äänellä.

 

- Ketä siinä on?

- Ovi kiinni, Teuvo, heti.

- Eikun ketä siinä on?

-  Koko porukka. Isä työntää kiljukaulaa vaunuissa ja äiti vetää likkaa perässään.

- No niin. Hyvä. Pistetään kohta täysi rähinä päälle.

 

Martta nostaa teekupit pöytään. Hän kaataa höyryävää vettä mukeihin ja pudottaa pussit veteen hautumaan. Hän nostaa jääkaapista voin ja juuston pöytään. Teuvo tulee vessasta vyötään kiristellen.

 

- Muistitko pestä kädet? Martta kysyy.

- Älä aina kysy samaa. Totta kai.

- Nyt syödään sitten iltapala. Mitäs meillä on tänään ohjelmassa?

- Ainakin lattian naputtelua pesiksellä, kahdella korispallolla pomputtelua ja polkkaa.

- Kuulostaa tosi monipuoliselta.

 

Teuvo ja Martta syövät iltapalan hilpeän tunnelman vallassa. He keräävät yhdessä ruokatarpeet jääkappiin ja jättävät astiat aamuksi pöytään. Kun pöytä on siivottu, he siirtyvät olohuoneeseen. Teuvo käy vatsalleen lattialle ja panee korvaansa lattiaan.

 

- Mitä sieltä kuuluu? Martta kysyy.

- Nuorempi huutaa taas kurkku suorana ja likka leikki barbeilla. Astioiden kilinää ja haarukoiden ja veitsien kalsketta. Syövät vissiin kohta iltapalaa.

- Mitä jos mä vähän pomputtelen?

- Anna mennä.

 

Martta pomputtaa koripalloa lattiassa. Pallon pamahdukset kimpoilevat betoniseinistä kuin laukaukset.

 

- Niin ne taidot ruostuu. Nuorena pelasin vähän aikaa Topossa...

- Topossa? Ihan tosi? Odotas vähän, kuunnellaan.

 

Teuvo painaa korvansa lattiaan ja Marta odottaa oranssi pallo käsissään.

 

- Isä karjuu, että mitä perkelettä siellä yläkerrassa tapahtuu. Kiljukaula rääkyy edelleen, Teuvo raportoi.

 

- Pomputellaan lisää, Martta sanoo.

 

Martta heittää Teuvolle toisen pallon ja he alkavat pomputella.  Teuvo ehdottaa, että kokeiltaisiin enkkaa. Se on Martasta hyvä idea.

 

- Soiko puhelin? Teuvo kysyy kuminan yli.

- Mitä?

- Että soiko puhelin?

- Soi.

- Ei vastata.

- Ei varmasti.

- Pidetään pieni paussi.

- Okei.

 

Teuvo avaa television. Sieltä tulee uutiset. Martta lysähtää sohvalle selälleen kaukosäädin kädessä. Teuvo hakee eteisen kaapista pesäpallomailan ja alkaa naputella sillä lattiaa. Toisella kädellä hän hieroo Martan väsyneitä jalkoja. Martta kehrää tyytyväisenä. Säätiedotus lupailee huonoja kelejä. He päättävät yhteistuumin jättää viikonlopun mökkikeikan väliin ja pysyä kaupungissa. Ovikello soi.

 

- Ei mennä ovelle, Martta sanoo rauhallisesti.

- Ei tietenkään.

 

Ovikello soi uudestaan ja oveen hakataan.

 

- Soitetaan poliisit, jos se jatkaa kotirauhan rikkomista tohon tyyliin.

 

Postiluukku aukeaa ja alakerran isä huutaa:

 

- Mitä helvettiä siellä tapahtuu?!  Lopettakaa nyt ihmeessä! Lapset ei saa unta! Niitä pelottaa!

 

Martta nostaa käden suun eteen. Hän yrittää olla tirskumatta. Teuvo ei voi katsoa Marttaa, ettei purskahtaisi nauruun.

 

- "Lapset ei saa unta. Niitä pelottaa.", Teuvo matkii miehen ääntä taitavasti ja nauraa. Sitten hän hiipii ovelle ja kurkistaa ovisilmästä käytävää. - Se lähti takasin alas.

 

Teuvo hakee keittiöstä pussillisen perunalastuja. Hän kaataa ne isoon siniseen muovikulhoon ja ojentaa ne Martalle. Hän hakee vielä jääkaapista Martalle pullollisen Fizzin kuivaa siideriä ja itselleen puolen litran Sandelsin. He katselevat telkkarista Eastwoodin Armotonta. Martta nukahtaa kesken elokuvan.

 

- Kultsu, herää, mennään sänkyyn nukkumaan, Teuvo huhuilee ja tönii Marttaa kevyesti.

- Taisin nukahtaa, Martta sanoo ja kömpii pesemään hampaitaan vessaan.

- Ei kai me jakseta enää polkkaa tanssia? Teuvo kysyy.

- Ei tänään...

 

Teuvo menee sänkyyn. Hän säpsähtää hereille unen rajamailta, kun Martta seisoo sängyn vieressä väljässä valkoisessa yöpaidassa.

 

- Teuvo...Teuvo...nukutsä jo?

- Täh?

- Nukutsä jo?

- En.

- Kiljukaula alkoi äsken jodlata. Se on kyllä koliikki. Mä en saa unta. Mitäs jos pistettäis kuitenkin vähän jalalla koreasti.

 

Teuvo virittelee stereokaappeja alassuin lattialle, Martta hyräilee Säkkijärvenpolkkaa ja muistelee askeleita. Taivaalla möllöttää täysikuu.