ilmoila1.jpg

Heti jäiden lähdön jälkeen tulee veden alle suuri valkeus. Isot petokalat uivat laihoina ja nälkäisinä syvänteistä mataliin vesiin. Kohta rantavesi velloo punaisena kuolleiden pikkukalojen verestä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vanha hauki ui paikalle paljon myöhemmin. Se syö sen mitä nuoremmat kalat ovat tappamisen kiihkossa jättäneet virumaan järven pohjalle. Se muistaa, ettei keväällä kannatta sännätä suinpäin rantavesiin, koska juuri sinne kalastajat laskevat kavalat verkkonsa odottamaan. Verkot ovat vieneet vuosien varrella liian monta sen hyvää ystävää. Vaimovainaakin jäi verkkoihin sätkimään. Voisiko vanha hauki koskaan unohtaa vaimonsa viimeistä katsetta ja jäähyväisiä, kun vene lipui päälle ja kalastaja alkoi kokea verkkoa. Sen katseen muistaminen tekee yhä haikeaksi ja varovaiseksi.

 

Vanha hauki lähtee uimaan saaren rantaa seuraten etelään. Vedenalainen maisema on autio ja näkyvyys hyvä. Kestäisi vielä pari kuukautta ennen kuin kaislat ja muut vesikasvit peittäisivät järven pohjan rantaan asti. Hauki haaveilee tulevasta kesästä ja aurinkoisista päivistä. Se päättää makailla rantakaislikossa kuumassa vedessä hiljaa ja mietiskellä paljon. Välillä sieltä varjosta voisi iskeä ohi uivan varomattoman särjen selkään. Hauen ajatus katkeaa, kun vastaan lipuu iso made, vanha kunnon viiksiniekka.

-         Terve, matikka.

-         Morjensta.

-         Se on sitten kevät.

-         Niin on. Vihdoinkin.

-         Missäs sun muijasi on?

-         Tarttui  talviverkkoihin.

-         Otan osaa.

-         Kiitos. Sen jälkeen talvi oli vielä pimeämpi ja yksinäisempi.

-         Juu, jään päällä oli niin paksu kerros lunta, ettei valo päässyt läpi ollenkaan.

-         En muista näin pimeää talvea sitten 90- luvun alun. Koko talven aikana ehdin nähdä tähtitaivaan vain kerran, kun hiihtolomalaiset tekivät ison avannon jäähän ja kävivät saunasta kastautumassa.

-         Missä?

-         Siellä missä Puntila vuokraa mökkejä venäläisille.

-         Jaa, siellä. Minä en ole enää vuosiin lähtenyt syvänteestä talviaikaan.

-         Ja ruokaa riittää?

-         Sen verran on, että hengissä pysyy.

-         Ei tarvitse kuitenkaan liittyä painonvartijoihin?

-         Ei tarvitse. Rasvaprosentti on kohdallaan, kun kylkiruodot törröttää, hauki nauraa piikkihampainen kita ammollaan.

-         Niinpä näkyy, matikka hymyilee viiksiinsä.

-         Lähdetäänkö katsomaan, onko Linkissaaressa mökkiläisiä käymässä?

-         Lähdetään vaan.

Vanha hauki ja iso made kiertävät saaren. Vastaan tulee lahnaparvi, joka tekee laajan ohituskaarroksen.

-         Pitäisikö vähän säntäillä? made kysyy.

-         Ei vanha jaksa, hauki vastaa.
Nopea moottorivene pöristelee kalojen ylitse. Sen propelli pieksee vettä ja meteli on korviahuumaava. Hetkeksi sen varjo peittää kalat. Hauki ja made käyvät pinnassa vilkaisemassa, minne vene on matkalla.

Se rantautuu saaren kärkeen. Kalat suuntaavat sinne ja asettuvat laiturin viereen odottamaan.

-         Entäs terveys? made kysyy.

-          Kohtalainen. Pyrstöä särkee, jos ui pitkiä matkoja, hauki vastaa.

-         Vanhuus ei tule yksin.

-         Kyllä se meille taitaa tulla. Leskimiehille.

-         Niin no, siinä mielessä.

-         Nuorempana haukkasin kerran kiinni Rapalaan, huonoon kalan jäljitelmään. Omaa tyhmyyttäni ja ahneuttani. Se repi leuan aika pahasti. Pääsin sentään onnella irti, mutta viime aikoina leukaa on jomotellut. Entäs sinun terveytesi?

-         Terve olen ollut kuin nuori särki.

-         Oho. Kateeksi käy.

Kalat lopettavat keskustelun, kun laiturilla alkaa tapahtua. Ensin sinne juoksee pieni poika ja perässä hölkkää hetken kuluttua mies.

-         Lassi, ei saa koskaan tulla yksin laiturille. Pitää aina ensin kysyä isiltä tai äidiltä lupa. Poika nyökkää ja kysyy:

-         Isi, onko tuolla veden alla ketään?

-         On siellä kaloja.

-         Kuunteleeko ne meidän puheita?

-         Ei kaloilla ole korvia.

-         Onko kaloilla silmät?

-         On.

-         Isi, minusta tuntuu, että kalat tuijottaa meitä.

-        Ei meitä kukaan tuijota. Onko äitis lukenut sulle taas Aisoposta?
Vanha hauki ja iso made katsovat toisiaan ja hymyilevät.