horse.jpg

Seuraavassa Käymälässä käydyssä minimaalisessa keskustelussa on jotakin hyvin keskeistä. Tuntuu, että Sven Laakso esitti jotakin hyvin tärkeää, samoin tuntuu, että minä vastasin jotakin tärkeää. Valitettavasti hahmotan vain ääriviivat.

Sven Laakso alustaa näin:

"KIELET
 
Vaikeampaa kuin viidenkymmenen omaan ammattialaan liittyvän ja yleistajuisen maailman kielen kiitettävä hallita on oman äidinkielen hyvä hallinta.

Henkilö hallitsee äidinkielensä, jos kykenee tulemaan hyväksytyksi juristiksi juristien joukossa, insinööriksi insinöörien joukossa, näyttelijäksi näyttelijäin joukossa, filosofiksi filosofien joukossa, runoilijaksi runoilijoiden joukossa, rakennusmieheksi rakennusmiesten joukossa, sotilaaksi sotilaiden joukossa, kokoomuspoliitikoksi kokoomuspoliitikkojen joukossa, vihreäksi vihreiden joukossa, työttömäksi työttömien joukossa, naiseksi naisten joukossa, lapseksi lasten joukossa, varkaaksi varkaiden joukossa, poliisiksi poliisien joukossa, agentiksi agenttien joukossa, kaksoisagentiksi kaksoisagenttien joukossa jne.

Siksi meidän on helppo jopa hieman väsyneen ja pitkästyneen näköisinä uskoa Umberto Econ kaltaisiin ironisiin kielimiehiin, mutta emme kykene uskomaan romantikkoa todeksi."
 
Kommentointi:
 
Prospero: "Useimmilla näiden ammattikuntien edustajista ei ole mitään käsitystä äidinkielestä. Heidän ilmaisunsa on loukkaus sekä äitiä että kieltä kohtaan."
 
Sven Laakso: "Tuollaista yleistystä en pystyisi tekemään. Ammattikunnat tai ryhmät voidaan valita toisinkin. Ne voidaan valita miten tahansa."
 
Prospero: "Ankarinta on juuri hyväksytyksi tuleminen yleisessä normistossa. Luoja minua hyväksytyksi tulemiselta varjelkoon!"