einstein-tongue.jpg

Rakastan suomen kieltä. Se on ainoa kieli, jolla osaan kertoa syvimmät tunteeni. Se on ainoa kieli, jonka pienimmätkin vivahteet ymmärrän. Äidinkieli on minun isänmaani. Itsenäisyyttä minulla on vain suhteessa kieleen.

Kieli on minun rakastajattareni. Uskollinen. Ainakin vielä. Jossain laulussa laulettiin muinoin, että "rakkautta pitää vaalia". Kieltäkin pitää vaalia. Muuteen se lähtee pois. Sulkee oven mennessään.

Kieli on muuri, jossa on portti. Toivon, että lukija löytää portin minun muuristani ja tulee sisälle. Minun kielessäni on aina tilaa lukijalle, joka rakastaa kieltä. Ei minusta tarvitse piitata. Minä olen vain kynä, jolla maailma kirjoittaa.

Ei Suomi ole maa, Suomi on kieli. Ilman suomen kieltä Suomi ei olisi yhtään mitään. Tai voisi se olla osa Venäjää tai Ruotsia. Ilman suomen kieltä minä en olisi yhtään mitään.

* * *

Itsenäisyyspäivä on alakuloinen päivä.

Kaikki sankarivainajat vaeltavat pihoilla ja metsissä. Ne katsovat minua syyttävästi. Niiden epäuskoiset silmät kysyvät: Miten tässä näin kävi? Meillähän oli elämä edessä. Pitikö meidän kuolla teidän itsenäisyytenne edestä?

Aukiolla on vankileiri, jossa punaiset vangit kuolevat nälkään. Sillan pielessä retkottaa valkoinen kartanonherra verinen tähti otsassaan. Kaikkialla ruumiita, röykkiöittäin. Verisiä käsiä ja irronneita jalkoja teillä ja  hevoskärryillä. Kuolleita koneja jalat pystyssä mutaisilla metsäteillä. Karmeita näkyjä. Tykkien paukettaa ja luotien laulua. Marssiaskeleita ja tuskan huutoja.

* * *

Poliittinen johto ja papisto istuu Helsingin tuomiokirkossa. Velvollisuus ja etiketti vaativat. Heidän kasvoiltaan loistaa täydellinen poissaolo. Arajärvi miettii seuraavaa tutkimusprojektiaan ja Halonen maalaa taulua. Karpelalla on rakkaushuolia. Vanhanen näkee itsensä vaalien mustana hevosena. Niinistö ajattelee tupakkaa. Siinä ovat itsenäisen Suomen parhaat tytöt ja pojat.

Illalla mustien autojen jonot suuntaavat Suomen suurimpiin julkisiin peijaisiin, linnaan. Aikaisempien vuosien kuokkavieraat ovat jo kutsuvieraita ja poliisiketjun edessä laiskasti vellova radikaalijoukko varmistelee omia kutsujaan tuleville vuosille.

* * *

Minun pihallani on tyhjä lipputanko. Tai ei se ole lipputanko, se on kannanotto.