Oranssi metro kolistelee kohti Helsingin keskustaa. Rampe istuu metrossa
ja vilkuilee aamun lehteä. Lehdessä on uutinen Bugbear - viruksesta, joka
on runsaan viikon ajan levinnyt räjähdysmäisesti sähköpostin liitetiedostojen
mukana Suomessa ja maailmalla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Tästähän se vaimokin taisi puhua aamiaisella, Rampe muistelee. Aamuisin
ei vaan jaksa kuunnella sen kalkatusta. Se kertoi, että niiden sähköpostit
töissä olivat ihan sekaisin ja F- Securesta oli soitettu konsultointiapua.
Jutussa kerrotaan, että "Tunkeutuessaan jonkun käyttäjän sähköpostiin
Bugbear alkaa lähettää tälle saapuneita vanhoja sähköpostiviestejä
sattumanvaraisesti sellaisiin osoitteisiin, joihin käyttäjä on joskus
sähköpostia lähettänyt. Viruksen takia jonkun henkilön luottamuksellista
sähköpostia voi joutua kolmannelle osapuolelle, vaikka hänen oma
koneensa olisi puhdas. Näin voi käydä, kun virus iskee sinulta sähköpostia
saaneen henkilön koneeseen ja alkaa lähetellä hänen vastaanottamiaan viestejä."
Jaa-a. Tuskin se virus pystyy läpäisemään meidän palomuuriamme ja onhan meillä
kaikissa koneissa toimiva viruksentorjuntaohjelma, Rampe pohtii, kun hän nousee metrosta
Kampinkeskuksessa ja sukeltaa töihin kiirehtivään ihmisvirtaan.
Aamupäivän Rampe istuu johtoryhmänkokouksessa. Se on sitä samaa tehotonta
paskanjauhamista ja kahvinjuontia. Rampe ajattelee muita asioita. Hän
pyörittelee mielessään uutta aforismia. Hän kirjoittaa siitä eri versioita edessään
olevalle paperille aivan kuin olisi tekemässä muistiinpanoja kokouksen latteuksista.
Lopulta hän päätyy versioon, joka kuuluu: "Ei ihmisiä voi päivittää niin
kuin tietokoneita." Suurin osa käsiteltävistä asioista siirretään taas kerran
seuraavaan kokoukseen, kun ei yksinkertaisesti pystytä tekemään
päätöksiä. Tämä tulee kyllä veronmaksajille kalliiksi tämä jatkuva
kokouksissa istuminen, Rampe ajattelee.
Rampe käy syömässä kaupungilla turkkilaisessa Kebab Iskenderin. Hänen mielestään
kebab on parasta, mitä Turkista on koskaan maailmalle lähtenyt. Anttilassa hän pyörähtää
pöyhimässä, olisiko halpalevyaltaissa mitään hyvää halvalla. Hän on tyytyväinen, kun löytää
Motorheadin livetuplan No sleep till Hammersmithin viidellä eurolla.
Rampe palaa töihin ja linnoittautuu työhuoneeseensa. Hän avaa tietokoneen ja panee
Motorheadin soimaan. Hän surffailee hetkisen netissä ja kirjoittaa kommentteja niille
keskustelupalstoille, joihin hän on ollut pitkään riippuvuussuhteessa. Sitten hän avaa
sähköpostin ja alkaa lukea saapuneita viestejä. Hän hämmästyy, kun hän löytää omien
sähköpostiensa joukosta vaimolleen Vilmalle osoitettuja viestejä. Hän avaa niistä
ensimmäisen ja alkaa lukea:
Rakas Vilma, olen kaivannut ja ikävöinyt Sinua kuin järjetön. Olen pysynyt hengissä vain
muistelemalla niitä varastettuja hetkiä, jotka olemme yhdessä kokeneet: Tampere, Levi,
Tallinna, iltapäivä Hotelli Hesperiassa, mökkireissu Hauholle...
En tahdo painostaa Sinua, mutta oletko jo tehnyt päätöksesi? Et Sinä voi jatkaa enää
Rampen kanssa. Sinä olet kertonut minulle sata kertaa miten sinä halveksit ja vihaat sitä
pienimunaista nahjusta. Sinähän kavahdat hänen kosketustaankin. Ota ero, Vilma, ota ero.
Minä lupaan Sinulle, että sitä Sinä et tule koskaan katumaan.
Minä rakastan Sinua.
Erkki
Rampe kääntää Motorheadin Ace of Spadesin äänettömälle. Sitten hän ähkäisee, ottaa
puhelimen käteensä ja näpyttelee Vilman numeron. Puhelin hälyttää pitkään, lopulta rahinan läpi
kuuluu miesääni:
- Vilman puhelimessa Erkki.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.