Old_horse2_lg.jpg

Navetan varjossa lumirännän rippeiden keskellä köyristeli laiha hevonen. Kylkiluut pilkoittivat kuin kontrabasson kielet sen karvattomiksi kuluneissa kyljissä. Vuosien varrella luuska oli ajettu aivan loppuun raveissa. Se oli juossut pennosensa vähällä levolla ja huonoilla eväillä. Nyt se oli eläkkeellä. Isäntä sanoi, että kyllä se siitä vielä pulskistuu kesäisillä, vehreillä laitumilla ja ehtii lasten leikkikaluksi.

Isäntä oli sitonut hevosen lyhyellä liekanarulla navetan seinään kiinnitettyyn metallirenkaaseen. Se oli kalunnut maan mustalle mullalle ympäriltään. Sen kavioiden jättämät kuopat maassa olivat täyttyneet vedestä ja virtsasta. Hevonen nuuhki aikansa kuluksi kirpeää kevätilmaa ja katseli alakuloisesti, kun isäntä ja työmiehet rakensivat konehallia navetan viereen.

Metsän reunasta talon pihaan kiemurteli pahasti routinut tie. Sieltä suunnalta kuului moottorin kumeaa jylinää. Hevonen hörähti ja luimisteli korviaan.

Tietä pitkin lähestyi suuri moottoripyörä, Harley-Davidson. Sen selässä istui musta enkeli, jonka uurteisilla kasvoilla näkyi jumalaton elämä ja jonka suonikkailla kourilla oli siirrelty raskaita esineitä paikasta toiseen. Musta enkeli pysäytti pyöränsä talon pihaan. Katsoi ensin hevosta, sitten isäntää ja työmiehiä ja ravisti päätään. Sitten musta enkeli sanoi:

- Eikös tuolle hevoselle voisi antaa heinää?

- Kettutyttöjen veli, vai? isäntä kysyi. Jos olet minua viisaampi, niin tiputa sille ruokaa vaikka taivaasta! Minun käsittääkseni sitä on vain maassa, joka on vielä …

- Voisi sille ainakin antaa vähän enemmän elintilaa. Pistetään nyt nälällä kiusattu luontokappale tuollaiseen narunpätkään …

- Älä sinä tule tänne maaseudulle opettamaan, miten elukoita pidetään. Koni on minun ja köysi on minun! Ja minä elän niiden kanssa mihin malliin haluan!

- Paljonko luulisit häkkiä heilahtavan, jos köysi katkaistaisiin?

- En tiedä, mutta tonnin kun luet kouraan, niin katkaise tai venytä köysi niin pitkäksi kuin haluat ja syötä konille vaikka kermajäätelöä tai vie makkaratehtaalle …

Musta enkeli ei sanonut sanaakaan. Hän kaivoi esiin poikkisahatun haulikon pitkän takkinsa alta ja ampui työmiehet kahteen osaan. Isäntä katsoi hämmästyneenä tellingeille puolitettuja työmiehiä ja laski housuihinsa.

- He – he – he –vonen on sinun. Eikä maksa mitään, isäntä änkytti.

Musta enkeli nauroi kuin kovasin. Hän käveli isännän eteen. Kuului pamaus ja isäntä kaatui loskaan. Isännän pää katosi taivaan tuuliin. Kaulasta suihkusi verta ja jalat tärisivät. Musta enkeli työnsi haulikon takkinsa alle ja käveli hevosen luokse. Hän irrotti liekaköyden ja kuiskasi hevoselle:

- Jatkoin vähän liekaköyttä!

Liiteristä musta enkeli keräsi kuivaa rakenusjätettä ja mäntyhalkoa. Hän rakensi nuotion pihaan ja pyysi hevosen tulille. Taskusta löytyi kaksi havannalaista. Hän sytytti molemmat ja ojensi toisen hevoselle.

- Sinä olet helvetin kaunis eläin, hevonen, musta enkeli sanoi. Sinua luodessaan Jumala onnistui.

Hevonen hirnahti.

- Sinun vapautesi loppui siihen kun ihminen tuli sinun elämääsi, eikö totta? Mikä sinut kahlitsee tuollaiseen nöyryyteen?

Musta enkeli heitti pari tervasta nuotioon. Kohta ne paukahtelivat iloisesti ja kipinät kohosivat hämärtyvään kevätiltaan.

- Liian moni hyvä hevonen on kuollut ihmisten tyhmyyteen, eikö totta. Olet sinä viisas elän. Sinä taidat ymmärtää kaiken, mitä minä puhun sinulle?

Hevonen nyökkäsi.

Navetan varjossa lumirännän rippeiden keskellä tupruttelivat havannalaisia laiha hevonen ja musta enkeli.