335216.jpg

Metsä ei valikoi. Se ottaa syliinsä jokaisen, joka sen syliä kaipaa.

Metsä on kärsivällinen juttukaveri. Se seisoo paikallaan. Välillä se saattaa vähän liikahtaa tuulessa ja venytellä itseään, mutta pian se tyyntyy ja kuuntelee huokaillen ja myötäillen puhettasi.

Metsä on köyhän miehen psykiatri, terapeutti. Sen sammalrahilla on moni huolien ja murheiden lyyhistämä viivähtänyt. Sinne on valutettu monen avioeron tuska, sinne on unohtunut moni synkkääkin synkempi veriteko ja itsari, sen lumisille laduille ja neulaspoluille on valunut hikenä konkurssit ja perinnnönjaot.

Risto Rasan metsä on kodikas ja tuttu: "Metsän seinä/on vain vihreä ovi/josta valo/ohjaa ystäväänsä." Rihmaston keskustelupalstalla nimimerkki Syrinx tiivistää: "Kun kadottaa metsän, kadottaa viimeisen ystävänsä."

Tulin vasta hiihtämästä. Terveisiä metsästä!