Lavalla mies, mikki ja dobro. Perusyksikkö. Pieni, muttei hento ote. Siinä kaikki. Sir Dave Esplanadin laulumailla Sir Einossa. Hieno kontrasti.

Matkalla Sir Einoon kuuntelin pari kertaa läpi Daven uuden levyn. Dave laulaa matalammalta, seesteisemmin, lieneekö kuunnellut viimeisiä Dylanin levytyksiä, varsinkin loistavaa Love & Thefiä. Laulutapa muistutti myös Tom Waitsia ja Nick Cavea.

Kävin pöydässä tervehtimässä Davea. Kysyin tästä matalalta laulamisesta. Dave sanoi: "Äh. Oon mä ennenkin matalalta laulanut." Entä Dylanin viimeisten levyjen vaikutus? "En mä niitä ole kuunnellu."

Oletin, että Dave keskittyy uuden levyn tuotantoon. Olin väärässä. Dave heitti uskomattoman hitiikavalkadin ja läpileikkauksen koko tuotannostaan yleisön suureksi riemuksi. Luettelen tässä muistinvaraisesti settiä:

Jatsikansa tulee, Catfish Blues, Pieni ja hento ote, Ja sun äänes, Puhelinlasku on mun, Annan kitaran laulaa vaan, Sataa & 22, Voi kun sulle riittäis pieni taivas, That's Allright Mama, Joo, joo mä rakastan sua, Sitähän se kaikki on, Tätä iloista siltaa et kävele yksin, Tupakkaa, viinaa ja villit naiset...

Paiskasin räpylää Daven kanssa keikan jälkeen. Käsi oli lämmin. Kaverit sanoivat, että minussa alkaa olla Eki-setämäisiä piirteitä. Ehkä on, ehkä ei.

Ai niin: olen blogannut tänään vuoden. Kiitos kaikille lukijoille ja erityiskiitos kommentoijille. Olette kantaneet minua läpi yön pimeimpien tuntien. 

Ai niin vielä: eräs suloinen neito sanoi Sir Einossa, että olen ihan Morriseyn näköinen. Se teki itsetunnolle eetvarttia.