baroll2.jpg

Poikani Kivi, jolle annoin raskaan kirjallisen painolastin jo nimessä, osoittaa riemastuttavaa kielellistä nokkeluutta. Poika sai synttärilahjaksi viime viikolla kännykän. Ei se lukea osaa, mutta "omalla kielellä" kirjoitettuja ymmärrettäviä tekstareita tulee jatkuvasti. Seuraavassa esimerkkejä viesteistä, samalla viestit tallentuvat osana lapsuuden historiaa. Tässä samalla viesti niille, jotka eivät ymmärrä kännykän kieltä ravitsevaa merkitystä.

" Isikä mä rakastan." Iskää mä rakastan.

" Koskamelädtä." Koska me lähdetään.

" Moi mitkäunt." Moi. Näitkö unta.

" Mis ot." Missä oot.

" Tus kohta." Tule jo.