Still from Berlin Alexanderplatz

Käväisin äsken Sepon kanssa lenkillä lähimetsässä. Se synnytti muutamia lauseita. Saatte ne tässä tuoreeltaan tulostettuna.

* * *

Metsä on auringon siivilä.

Askeleiden alla juurakkoiset polut, miljoonien neulasten oranssi matto.

Säikähdän, kun iso lintu äkkiä ampuu kohti pensaikosta.

Taivaan tanssilattialla loppukesän perhosten valse triste.

Muurahaisten kaupungeissa puretaan jo kesäterasseja. 

Perhonen vetää yli taivaan lippua. Siinä lukee syksy.

Koirani katseessa on tuhansien vuosien sanaton luottamus ja kumppanuus.

Metsän syleilyssä ei ole mitään luonnotonta. 

Suruvaippa lehahtaa olkapäälleni. Vaikka se painaa tuhat kiloa, kääriydyn siihen.

Hetki vielä kesää, hetki vielä säntäilyä mättähältä mättähälle.

Jos olen anteeksipyynnön velkaa, esitän sen tässä ja nyt.

Olen ikiaikainen kertomus Franz Biberkopfista.