arbeit_macht_frei_auschwitz.jpg

Juha Siltala puhelee Turun Sanomissa 22.9. taas viisaita. Hänen mukaansa työelämän muutos huonompaan näkyy siinä, että työntekijä saa monesti vain vastuuta, ei vapautta.

- Ennen työntekijä saattoi luottaa siihen, että saadessaan hommat hoitumaan hän saa vastineksi väljyyttä ja vapautta. Nyt on vallalla työntekijöiden kyttääminen ja laadun tarkasteleminen, Juha Siltala toteaa.

Olen huomannut samankaltaisen suuntauksen. Duunarin selkänahasta tehdään taas tyllihousuja. Yritysmaailmasta levinnyt puhdas tuloksen tekemisen vaatimus leviää sellaisiinkin työpaikkoihin, joissa ei ole selkeitä tuloksentekemisen mittareita, kuten kirjastoihin. Ja tulosta pyritään tekemään koko ajan pienemmällä henkilökunnalla ja palkalla. Lapsikin ymmärtää, että se on lopulta kestämätön yhtälö.

Törkein riiston muoto on pätkä- ja määräaikaistyö. On töitä tehtäväksi, mutta ihmisiä ei palkata kokoaikaisiksi. Työntekijä elää jatkuvassa epävarmuudessa , "löysässä hirressä", ilman kunnon lomia, ilman mahdollisuutta rakentaa tulevaisuuttaan,  mutta kun muutakaan työtä ei tarjolla ole.

Työperäinen stressi ei synny itse työstä, vaan tekemättömästä työstä. Tietoisuus sen olemassaolosta  jyskyttää alati takaraivossa ja musertaa lopulta työntekijän. Sillä onhan selvää, että jos ylityöstä tulee työpaikan normi on resursoinnissa jotakin pahasti vialla.