whores.jpg

On kevät. Auringon säteet leikkivät Mersujen, Audien, Fordien ja Bemareiden puunatuissa kyljissä espoolaisen omakotitalon pihalla. Salmingin perheessä juhlitaan. Perheen kuopus, Birgitta Salming, painoi päähänsä tänään ylioppilashatun. Juhlaväki jo sisällä kahvittelee. Pihapuussa loilottaa mustarastas tyhjälle estradille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

- Mitenkäs teidän Jörgen, kysyy kansanedustaja Jorma Vattulainen, lähtikö hän sitten lukemaan lakia?

 

- Joo, siellä se tankkaa pykäliä eduskunnan kirjaston lukusalissa, vastaa Börje Salming, talon isäntä, toimitusjohtaja.

 

- Ai meidän talossa. Mainiota. Jörgen on ollut niin määrätietoinen kaveri lapsesta asti, Vattulainen ilahtuu.

 

- Entä sinun tyttäresi, Jorma? kysyy Kaarina Hasek, Nokian hallintoneuvoston jäsen.

 

- Se on siellä sotilasakatemiassa Amerikassa, West Pointissa, kolmatta vuotta, Vattulainen sanoo.

 

- Herran jestas, niin maailma muuttuu. Naisetkin alkavat päästä ylimmille palleille, parempiin virkoihin ja kunnon palkoille, Kaarina Hasek huokaa ihastuneena.

 

Talon emäntä, rehtori, Tarja Salming pyytää juhlaväkeä satsaamaan kahvia, tiramisua ja Brita-torttua. Hän selittää, että nyt kannattaa syödä, koska lohileipiä ja lihapasteijoita tarjotaan vasta illan suussa.

 

- Entä teidän Birgitta? Kuudella ällällä saa hyvät lähtöpisteet. Onko hänellä mitään tulevaisuudensuunnitelmia? Vattulainen utelee.

 

- Birgitalla on jo pitkään ollut selvää, mitä hän haluaa, Börje Salming sanoo ja ryystää äänekkäästi kahvia.

 

- Ai jaa, tämän minäkin haluan kuulla, sanoo Kaarina Hasek ja kurkottaa paksua kaulaansa puhujan puoleen.

 

- Meidän Birre jatkaa huorana, Börje Salming sanoo ja haukkaa aimo kimpaleen tiramisua.

 

Kaarina Hasek vetää Brita-torttua väärään kurkkuun ja alkaa yskiä. Vattulainen kiirehtii mäiskimään häntä selkään. Muuten on aivan hiljaista ja kaikki katsovat talon isäntää selitystä odottaen.

 

- Vahinko, että Birgitta jo ehti lähteä illan rientoihin. Hän olisi varmasti mielellään kertonut lisää ammatistaan. Birgitalla alkaa olla kokemusta. Hän on elättänyt itsenä huoraamalla koko lukioajan. Ei ole penniäkään pyytänyt kotoa.

 

Yskänkohtaus alkaa hiipua ja Kaarina Hasek kysyy:

 

- Siis onko teidän Birgitta prostituoitu?

 

- Kyllä se on. Mutta Birre haluaa, että me puhumme huorasta ja huoraamisesta, prostituoitu ja prostituutio ovat kuulemma niin epäsuomalaisia sanoja.

 

- Kuule Börje, tämä on nyt minusta aika mautonta pilaa. Montako konjakkia sinä olet tänään juonut? Vattulainen kysyy.

 

- Täh? Ei tämä mitään pilaa ole. Birre tykkää työstään. Mikä minä olen sitä estelemään, aikuista ihmistä.

 

- Ajattele nyt, Börje, kaikki ne keski-ikäiset, paskamahaiset liikemiehet…

 

- Tällaiset minun kaltaiseni, niinkö? Ei minusta Jorma ole miellyttävää ajatella sinuakaan makuuhuoneessa ähkimässä. Entä sinun työsi? Kaikki me kuule ollaan huoria ja huorataan tuhansin eri tavoin.

 

- Höpön höpön Etkö sinä ymmärrä, että prostituutio tuo aina tullessaan kurjuutta, orjuutta, tauteja ja kuolemaa.

 

- Ei se ole ainakaan meidän Birrelle ole tuonut. Mutta ulkomaanmatkoja, fyrkkaa ja upeita vaatteita on kuulemma tuonut.

 

- Ja me kun yritämme eduskunnassa kitkeä juuri tämäntyyppistä rikollisuutta ja säätää lakeja…

 

- Ei Birgitta ole tehnyt mitään rikollista. Jokaisella naisella on oikeus omaan ruumiiseensa.

 

- Oletko sinä ylpeä Birgitta-paran ammatista? Kaarina Hasek parahtaa.

 

- Totta helvetissä. Olen aina arvostanut rehellisyyttä ja rehellisellä työllä ansaittua rahaa.

 

- Kävisitkö sinä itse huorissa?

 

- Ei ole ollut tarvetta, Börje sanoo ja katsoo lämpimästi vaimoaan, joka imee pikkusikaria terassilla.

 

Kansanedustaja Vattulainen nousee ylös nahkatuolista, levittää kätensä ja alkaa pudotella faktoja kuin puhujanpömpelissä:

 

- Prostituution liepeillä majailevat huumeet, nais- ja lapsikauppa, rikollisuus, väkivalta, alkoholi…

 

- Jorma, nyt sinä et puhu meidän Birgitasta. Meidän Birre on vapaa ihminen, joka saa tehdä, mitä lystää. Birre on minulle rakas, vaikka se seisoisi päällään. Minä luotan omaan tyttäreni harkintakykyyn täydellisesti.

 

Kun autoletka tulisen riidan ja jäätävien hyvästien jälkeen häviää espoolaisen omakotitalon pihalta ja pöly laskeutuu, Börje Salming istuu talonsa portailla ja kuuntelee mustarastaan jankkaavaa plinkutusta konjakkilasi kädessä. Vaimo tulee viereen istumaan, pistää käden harteille ja sanoo:

 

- Ei yhteiskunta tule koskaan hyväksymään huoraamista. Sen pitää olla salaista, hämärää ja nimetöntä. Se on liian suuri uhka vakinaisessa parisuhteessa eläville. Varsinkin naisille. Mä toin muuten meille lohileivät. Otatko?