sinlogonpass.jpg

Muistelen, että olen ennenkin tästä aiheesta kirjoittanut. Ainakin silloin kun Antti Tuuri vaati Hesarin Vieraskynässä yritysjohtajia lukemaan kaunokirjallisuutta. Miksi ihmeessä? Tuurin perustelut olivat puuta heinää.

Nyt saman tekee blogissaan Jukka Kemppinen;  kuuluuko se jotenkin pohjalaiseen perusluonteeseen? Minusta vaatimus on typerä. Miksi olliloiden ja ehnroothien pitäisi lukea kaunokirjallisuutta? Voiko yrityksiä johtaa fiktiivisesti? Mitä hyötyä yrityksen tuloksen teon kannalta on sillä, että sen johtaja tukeutuu fiktiivisin malleihin? Minusta ajatus on yhtä etäinen kuin se, että automaalareiden pitäisi joukkoina kiinnostua semantiikasta tai parturi-kampaajien teoreeetisesta filosofiasta. Tosin seuraukset automaalareiden ja parturi-kampaajien tilapäisestä mielenhäiriöstä olisivat varmasti vähemmän kohtalokkaat.

Kokemukseni mukaan nuoruuteni ystävistä lukumiehet ajautuivat pääsääntöisesti humaaneihin ammateihin ja köyhyyteen, lukemattomat (lukivat kyllä oppikirjoja) miehet kauppakorkeaan ja rikkauteen.

Otetaanpa yksinkertainen esimerkki kaunokirjallisuudesta, Kemppisen suuresti ihaileman Waltarin Sinuhesta. Kaptah, sivistymätön, mutta talouden mekaniikan suvereenisti hallitseva orja ja kauppamies tekee silmittömästi rahaa ja pyörittää siinä sivussa Sinuhenkin taloutta. Humaani Sinuhe taas riutuu rakkauksissaan ja uppoutuu eskapismiin aina kun tilaisuus tarjoutuu. Mikä on siis tarinan opetus? Yritysjohtajien tehtävä on tehdä mahdollisimman paljon tulosta yritykselle, ei haihatella kaunokirjallisuuden liepeillä ja paeta maailmaa. Kaunokirjallisuus on elämän kalpea jäljennös, mielikuvituksen pinnistelemä tuote. Ei proosasta ole yritysjohtajan oppikirjaksi. Rahan tekeminen on ryöstämistä, huoraamista, rikollisuutta, säälimättömyyttä, saneeraamista, laskemista jne.. Yritysjohtajalle riittää kylmä sydän, markkitalouden mekanismien perusteellinen tunteminen ja hyvä tuote (Nokia).

Pitäisikö yritysjohtajien antaa firmaan saapuville yrityssaneeraajille Linnaa, Salamaa ja Parosta kainaloon ja pyytää lukemaan ennen "lopullista ratkaisua".

Minusta on parempi, että yritysjohtajat taapertavat edelleen golfkentillään. Siellä he voivat käydä värikästä keskustelua tasoituksistaan entisten ja nykyisten NHL-jääkiekkoilijoiden kanssa. Sitä paitsi yhtä vähän minä ymmärrän Jorma Ollilan ja Esa Tikkasen puheesta.