manalan logo

Joskus käy niin, että väitöskirjan pykännyt henkilö ei unohda kansan palvelijaa, joka on tilannut hänelle kymmeniä kirjoja ja artikkeleja pitkin Suomea, ympäri maailmaa. Tohtori muistaa hikikarpalot kirjastohiiren otsalla, kun tämä kantoi muina miehinä toista kertaa niitä samoja kirjoja lainaustiskiin niin, että maisteri sai poimia sieltä sen pienen tiedon, jota myös lähteeksi kutsutaan, ja jota hän ei ole suuressa viisaudessa ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt kirjata muistiin. Joskus tohtori ei unohda sitä kansalaistottelemattomuutta, jolla kansan palvelija ohitti muiden tilaukset ja uusi maisterin erääntyneet ja tilatut kirjat.

Harvemmin tohtorit muistavat kirjata kiitoksensa väitöskirjojen esipuheisiin, joita kirjastossa luetaan kuin helmikuun manifestia. Ja vielä harvemmin tohtorit kutsuvat kansan palvelijan karonkaansa tai kapakkaan syömään ja juomaan kuten tänään kävi.

Pistelimme poskeemme valkosipulietanoita ja hörppäsimme päälle laadukasta etelä-afrikkalaista punaviiniä. Jälkiruaaksi kahvia ja konjakkia. Tohtori maksoi viulut. Kiitos.

Tämä harmaa pantteri väitteli vasta kypsällä iällä, loistavan uran jälkeen. Häntä korkeammalle ei juuri suomalainen virkamies voi päästä. Niin lähellä aurinkoa hän majaili. Kysyin, että aikooko hän muistella. Hän vastasi, ettei koskaan ainakaan virkauraansa ja suu napsahti kiinni. Arvostan hänen asennettaan.

Harvemmin tulee ajatelleeksi, miten tärkeää kielen säilymisen kannalta on se, että tieteellisiä opinnäytteitä tehdään suomen kielellä. Aina vaan meuhkataan suomalaisen kirjallisuuden merkityksestä suomen kielelle. Kohotimme maljan tälle huomiolle.

Kolmen älykkään, kokeneen ja sivistyneen henkilön seurassa aika riensi. Kuuntelin silmät pyöreinä värikästä nostalgiapläjäystä - miten upeasti toiset muistavat menneitä asioita. Tohtori luennoi meille Bottantalon historiasta elämänläheisesti, lämmöllä. Aikoinaan Botta oli ollut Helsinkiin muuttaneen pojan koti, tukikohta, jossa lähes asuttiin. Siihen aikaan asioita hoideltiin muutenkin hieman eri malliin. Hyvä veli jeesasi joka tilanteessa.

Joimme vielä yhdet baarin puolella ennen lähtöä. Erkki Tantun vuonna 1929 maalaama taulu oli edelleen   omalla paikallaan seinällä. Siinä Anssin Jukka ruoskii hevosta ja piru istuu aisalla. Hän on matkalla häihin tekemään hirveitä. Monesti olen toljottanut tätä taulua Manalassa humalan sumentamin silmin. Siinä on jotakin perkeleellisen suomalaista ja saatanallisen komeaa, vaikka kysymys onkin pirullisesta murhamiehestä, joka ei ansaitse kenenkään ihailua.

Härmässä häät oli kauhiat
siellä juotihin ja tapeltihin.
Porstuasta porraspäähän
rumihia kannettihin.

Anssin Jukka se häihin lähti
ja valjasti hevoosensa.
Eikä hän muita mukahansa ottanut
kun Amalia-sisarensa.

Anssin Jukka kun häihin lähti,
niin aisalle istuu piru.
tuulispäänä ajoo Anssin Jukka
Pikku-Lammin sivu.