.woman%20walking.jpg

Kaulasi nefernefer, silmiesi etäisyys, tähtien välinen avaruus.

Mustassa lippalakissasi olit chic, säkenöivän uljas. 

Luin huuliltasi ystävällisen sanan, tervehdyksen.

Oliko kuvassa enemmän kuin silmä erottaa?

Muutakin kuin viileää välinpitämättömyyttä?

Taidan etsiä positiivisia merkkejä sieltä missä niitä ei ole.

Miksi kiusaan itseäni ajattelemalla sinua?

Kaadan pikarin täyteen chileläistä ja juon.

Viini tekee minut nykyään alakuloiseksi.

Nuorempana, paljon ennen sinun kohtaamistasi, se teki riehakkaaksi, henkisesti notkeaksi.

Lasi putoaa, hajoaa, sirpaloituu. Sitäkään ei saa koskaan ehjäksi.

Kaikki minulla oli, kerran, eikä mitään.

Viini, laulu ja naiset. Siinä järjestyksessä, väärässä järjestyksessä.

Kohtuuttominta on, etten enää kykene kohtuuttomuuksiin.

Yksi vain on jäljellä, sydämessä, lyijynraskas, ruostumaton.