1587-3.jpg

Maanantai-ilta meni Kiilan pikkujouluissa. Lavalla Packalen, Kamu, Milonoff, Sorvali ja Salo laulamassa Turtiaista, Valaa, Oksasta, Turkkaa ja Diktoniusta. Sydäntä riipaisevia tulkintoja. Ilman taidetta ja ystäviä elämä olisi latteaa.

Eilen tapasin Kosmoksessa pohjoisen ajattelijan, kielivirtuoosin Eero Suvilehdon ja Sami Feiringin. Puhuimme enimmäkseen kirjallisuudesta. Suvilehto kertoili kokemuksistaan Islannissa ja Bulgariassa. Uusi tieto minulle oli se, että Puškinin isoisä oli afrikkalainen orja, Ibrahim Petrovits Gannibal, joka tuotiin Etiopiasta vuonna 1701 Konstantinnopoliin, josta Venäjän Turkin suurlähettiläs adoptoi hänet vuonna 1704. Siitä on kuulemma kirjoitettu tarinakin, Tsaarin neekeri.

Legendaarinen Katri Hepolampi hääräsi Kosmoksen salissa vanhaan malliin. Annoimme hänelle omat kirjamme omistuksin. Katri hävisi hetkeksi ja palasi lahjoittaen meille Stefan Lindforsin suunnittelemat Kosmos-pinssit. Kiinnitin pinssin pikkutakkini kaulukseen heräättämään ansaittua kateutta. Katrin kertoman mukaan pinssi on harvinainen ja sitä on annettu vain harvoille ja valituille.

Piti vielä palata bloggaamaan. Merkillistä - kun ottaa satunnaisen historian henkilön esiin, siihen alkaa sitten törmätä joka puolella. Niin minulle kävi. Nappasin äsken kouraani Daniil Harmisin hulvattoman kirjan Sattumia. Siellä jatkuvat Puškinin fiktiiviset seikkailut. Aivan verraton on Harmisn kahden sivun näytelmä Puškin ja Gogol sivuilla 117 -118. Sitten löytyy vielä aivan sairasta huumoria otsikolla Otteita Puškinin elämästä sivulta 66:

"Puškinilla oli nejä poikaa ja kaikki idiootteja. Yksi ei osannut edes istua tuolilla ja tipahteli koko ajan lattialle. Puškin oli itsekin melko huono tuolilla istuja. Oli siinä naurussa pitelemistä: molemmat istuivat pöydän ääressä, toisessa päässä tuolilta putoilee koka ajan Puškin -toisessa poika.

Hävettää kertoakin!"