Abc

Makailtiin pojan kanssa aamulla sängyssä. Ensin se halusi, että piirtelen sen selkään kuvia sormella, sitten kirjaimia. Haki kohta sänkyyn aapisen ja alkoi lukea. Upealta tuntui kuunnella, kun poika luki. Vaikeita sanoja, pitkiä lauseita. Sanoin, että ehkä sinä sitten luet minulle, kun minä olen vanha enkä enää näe itse lukea. Poika hymyilí. Se ajatus tuotti sille selvästi mielihyvää, iloakin. Itse ajattelin heti sanottuani sen, että paskat, makaan, jossain vuodeosastolla paskat ja kuset vaipoissa, unohdettuna. Kukaan ei käy koskaan katsomassa ja joudun kuuntelemaan radiosta suomirokkia, kun en kykene enää hanttiin panemaan.

Sellainen minä olen.