50149110_3b26b9b83d_m.jpg

Viime yönä ei uni tullut. Kello oli kaksi. Poimin työhuoneen pöydältä Joni Pyysalon tuoreimman kirjan Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet. Menin sohvalle makaamaan ja aloin lukea. Kohta hain kynän ja muistivihon käsille. Kirjasin lukemisesta syntyneitä mietteitä ylös. Kun äsken katselin niitä, ne tuntuivat latteilta, mutta vanhasta kokemuksesta tiedän, että ne voivat myöhemmin jalostua, jopa kirjallisuudeksi. Koska haluan valottaa hieman hyvän kirjallisuuden käyttämistä bensana oman luomismoottorin käynnistämiseen, esitän muistiinpanoni teille, rakkaat lukijat, siistimättöminä, raakileina. Kun sain kokoelman luettua, kello kävi kolmea.

Muistiinpanot:

Kun kuorsaat, olen raivoissani. Kun et kuorsaa, olen huolissani.

Hetki vain ja osat vaihtuvat, sinä sidot minun kengännauhojani.

Sähkö on hyvä paimen.

Lakanat roikkuvat narulla kuin paperit, muistuttavat, ikävästi.

Sinussa on asfaltin läpäisseen kukan päättäväisyyttä.

Kun sinä itket, minun hartiani vavahtavat.

Jossain on kohdussa hylättyjen lapsien hautausmaa.

Musta aukko soi. Kitaran lantiolla, kaltereiden takana, kielen ulottumattomissa.

Pelkkä muurahaisten katselu on työlästä.