lapland-360.jpg&usg=__SdYxLW58TjQL-pI7bu

Eräs lukija lähestyi minua. Oli lukenut tämän vanhan jutun Rihmastosta ja tykännyt. Olkaa hyvä.

* * *

Naisen reisien sisäpinnat olivat sekoitus appelsiininkuorta ja kuunmaisemaa. Turvonnut selluliitti toi mieleen tuulenpoimuttamat hiekkadyynit, joita olin nähnyt eräässä autiomaista kertovassa kirjassa. Huoneessa leijui Doc Martens-saappaiden raskas löyhkä. Nainen kertoi voitelevansa niitä minkkiöljyllä. Kaikki naiset eivät kuulemma ole kiinnostuneita eläinten oikeuksista tai luonnonsuojelusta. Tosin se ei ollut ensimmäisenä juolahtanut mieleenikään, kun olin katsellut ja kuunnellut häntä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nainen istui alasti, häpeilemättä keittiön pöydän ääressä. Pöydällä lojui muovipussi täynnä valkoista jauhetta. Se oli kuin pesupulveria. Nainen levitti osan valkoisiksi viivoiksi pöydälle.

- Tule vetämään viivat, nainen sanoi.

- Johan me viivat vedettiin, totesin kuivasti ja osoitin myllättyä sänkyä kamarin puolella.

- Koomikko!?! Tää on kuule kokkelia. Tuu nyt sniffaan, pliis. Tulee hyvät fiilikset.

- Vai kokkelia, saatana, nihvaamaan, perkele !

Nousin ylös ja hain piirongin päältä isoisän ruostuneen sotilaspistoolin, Lugerin, ja täräytin sitä huumehörhöä suoraan silmien väliin. Siihen se kellahti, lattialle.

- Näillä kairoilla ei vedetä muuta kuin kokkelipiimää ja Koskenkorvaa, herkistyin lausumaan hautajaissanoiksi.

Aamulla äiti oli siivonnut. Se oli viskannut ruhon halkopinon päälle, kun ei ollut muutakaan paikkaa keksinyt. Se oli jo lähtenyt viemään Rosa Liksomin kirjoja takaisin kirjastoautolle. Oli jo aikaisemmin valitellut, etteivät ne ole oikein sopivaa luettavaa aikuiselle miehelle, saatikka sitten minulle. Jumalatonta tekstiä. Sanoi, että lukisit enemmän Pipliaa, poika.

Kohta minä otan moottorikelkan ja lähden Osulan baariin juomaan kaljaa ja polttamaan Norttia. Se on mukavin tapa viettää talvisia päiviä täällä pohjoisessa.