A3941FE50E5349A88B7DB1B4D691D5A2.jpg

Aika ladata uutta musaa vanhan rinnalle soittimeen. Tulilinjalla ainakin seuraavat levyt:

David Bowie: Pin Ups - Bowien rakkaudentunnustus 60-luvun musiikille eli omille juurille. Bonuksena aika harvinainen Brelin Amsterdam, jonka Bowie teki Ziggy Stardustin sessioissa nimellä Port Of Amsterdam.

Steve Earle: I Feel Allright - amerikan hardcore-trubaduuri ulvoo läpi kokkelisateen äärimmäisen tiukasti soitetussa levyssä. Kuuleman mukaan Steve Earle ja Shane MacGovan yrittivät yhteisissä sessioissaan juoda Lontoossa Camden Townin kuivaksi. Näiltä viinamäenmiehiltä ei ole koskaan uhoa puuttunut. 

Susanne Vega: Solitude Standing - eteerisen lauluntekijän läpimurtolevy. Kuuntelin Lukaa ja Tom's Dineria vuosia sitten kyltymättömästi. Koko levy on kuitenkin hieno kokonaisuus.

Van Morrison with Georgie Fame & Friends: How Long Has This Been Going On - Hyvän tuulen tuunelmointia. Taustalla englantilaisen jatsin aatelisia. Antaa svengille uuden ulottuvuuden ja merkityksen. Van The Man ja Georgie Fame aivan käsittämättömässä vedossa. Näyttää, että Van Morrison on ihan keisari tulkitsija.

Robert Gordon with Link Wray: Fresh Fish Special - Ison-Roopen ääni kumisee kuin kalliovuori ja Link Wrayn ilkeä kitara saa savet valahtamaan sloggeihin. Hyviä biisivalintoja. Gordonin versio Springsteenin Firesta tekee alkuperäisestä vauvanhelistimen. Vai oliko se niin, että Pomo teki laulun nimenomaan Gordonille? Tästä rock'n'rollissa on kysymys, jopa sähköbasson voi antaa anteeksi. Päällikkölevy.