amarcord.jpg

Minulle on tullut tavaksi lampsia läpi Graniittitalon Anttilan levyosaston kotiin töistä. Joskus sieltä tarttuu mukaan musiikkia, joskus elokuvaa. Tänään en ollut uskoa silmiäni, kun törmäsin alennushyllyssä elokuvaan, joka on pyörinyt mielessäni viimeiset kaksi vuotta, Fellinin Amarcord. Se on Fellinin lapsuusmuistelo Riminiltä. Erityisesti muistan elokuvasta absurdin kohtauksen, jossa vähäjärkinen vanhus kiipeää puuhun ja huutaa sieltä: "Minä haluan naisen!" Puun alle kokoontuvien muka normaalien myötähäpeän tarkasteleminen on opettavista puuhaa. 

Vuosi vuodelta tunnen enemmän sympatiaa puuhun kiivenyttä miestä kohtaan. Toivottavasti minusta tulee elämän ehtoopuolella Amargordin ikätarzanin kaltainen piittaamaton hämmentäjä.

Terveisiä Peelle, joka on mun elokuvakamu.