joyce_ulysses_ger.jpg

Haastan lukijani ja koko Blogistanin klassikkomeemiin Hanhensulan verrattomien pohdiskelujen innoittamana. Nyt on rehellisen itsetutkiskelun paikka. Eli listaa kymmenen klassikkoa, joita et ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle saatikka loppuun asti.

1. Joyce: Odysseus

Olen mies, jonka mielestä Dublin on maailman uljain ja mielenkiintoisin kaupunki. Samettisen oluen ääressä olen liian monesti joutunut vetämään naamalleni mairean hymyn, kun paikalliset ovat alkaneet ylistää tai herjata Joycen Odysseusta. Minulle vain Joycen kielen lukeminen ja kiemurtelevan lauseen kyydissä pysytteleminen on ollut tähänasti ylivoimainen urakka. Eikä Saarikosken käännöksen epätasaisuus taida auttaa asiaa.

2. Döblin: Berlin Alexanderplatz

Fassbinderin tv-sovituksen muisto painaa raskaan kouransa Döblinin kollaasiromaanin hartioille. Valitettavasti kirjan sivuilla henkilöt eivät syty samalla tavalla. Monesti olen yrittänyt. Franz Biberkopf on yksi maailmankirjallisuuden traagisimmista hahmoista.

3. Kilpi: Alastalon salissa

Näin selkeästi kanonisoitu kirja synnyttää vaistomaisen oksennusreaktion lukijan suussa, aivan kuin liian syvälle työnnetty hammasharja. En pidä Kilven lauseesta enkä murteesta.

4. Blixen: Talvisia tarinoita

Vielä minä tämän kirjan selätän. Vaikka henki menisi.

5. Montaigne: Esseet

Pelkään, että esseet jäävät kyllä lukematta. Pelkkä Montaignen naaman näkeminen on sen verran masentavaa, että pitää sammuttaa lukulamppu. Minkähän koon sukkahousuja se muuten käyttää?

6. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Taas kerran tein järeän yrityksen, kun elokuvat tulivat. Turhaan. Minusta romaani on äärimmäisen lapsellinen, tylsä satu. Jos vihaa puutarhatonttuja, vihaa myös hobbitteja, örkkejä ja enttejä. Ja sormusta en muutenkaan sormeeni laita. 

7. Kivi: Seitsemän veljestä

Kovasti tykkään Kiven Seitsemästä veljeksestä, mutta luen sitä pätkissä. Romaani on epätasainen kuin tie Nurmijärvelle Kiven aikaan. Lopun seesteisyys jotenkin lässäyttää koko kirjan ja veljesten yhteiskuntakelpoisuus tekee kirjasta pätevän vallan manipulaatio-oppaan. Simeonin uniin on usein lukeminen jämähtänyt.

8. Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Musertava. Kertakaikkiaan. Musertava. Pläts.

9. Hesse: Arosusi

Harry Haller on romaanihenkilö, jota en haluaisi tavata todellisessa elämässä. Siksi en vie häntä enää sänkyynikään. Yliarvostettu romaani niiden vähäisten sivujen perusteella, jotka olen tuhlannut sihen.

10. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Kun Raskolnikovin kirves on heilahtanut, alkaa tuskien taival sekä lukijalle että Raskolnikoville. Lopulta lukija ajautuu siihen pisteen, jossa ajastamme kilpailevat viihdykkeet vievät voiton. Esimerkiksi pullollinen venäläistä vodkaa.