litauenwinternacht.gif

Siistimättömiä hetken tuotteita öiseltä koirankusetuskeikalta.

* * *

Tammikuu. Talviyö. Kuin tarpoisin kainaloita myöten grafiikan lehdellä.

Vastasataneessa lumessa kahdet jäljet, koiran ja miehen.

Seisahdun hetkeksi. Kuuntelen hiljaisuuden äänet, korvalle kirjoitetut.

Metsän rajassa vilkkuu puhelinlinkkitornin kaiken näkevä silmä, Sauron.

Kauempana taajaman keltainen valokupu, mysteeri lapsuuden yönhuurteisilta automatkoilta.

Pelto. Kilometrien säteellä ei ketään. Metsä. Ajatuksen säteellä kaikki suomalaiset suurpedot.

Pilvien takana kuun himmeä halogeeni ohjaa meidät kotiin.