Makaan sängyssä ja odotan.
Puhelin soi.
Panen sen äänettömälle.
Kuin elävä olento se värisee nyrkissäni.
Päästäinen, metsähiiri - rotta.
Katto on taivas, oksat tähtiä.
Ei ole kuuta, ei aurinkoa, ei valoa.
On vain hämärtyvä talvi-ilta.
Eikä mikään läpäise surusta ja pettymyksestä takomaani haarniskaa.
Jokaisessa tarinassa on loppu, jossakin tien on päätyttävä.
Loppu, rakkaani, tien pää on tässä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.