Venus and the Rabbits

- Moro, moro.

- Morgen.

- Mitäs sä? 

- Mä mietin maailman tilaa ja eloonjäämistä

- Ajan tuhlausta. Eihän se kannata.

- Miksei? Ajattele ilmastonmuutosta...

- Äh. Kerran me kuollaan kuitenkin.

- Ja väestöräjähdys. Ihmisiä on liikaa...

- Mitä sitten? Ihmisen aika on välähdys, häivähdys historian ikiyössä, evoluutioketjussa.

- Entäs tsunami, ekokatastrofit, otsoonikerros, öljyn loppuminen?

- Sama kai se on, miten täältä lähdetään. 

- Uraanista jää hirveä perintö tuleville sukupolville, tuhansiksi vuosiksi. Kauhean välinpitämätöntä... 

- Mitä välii. Viikatemies niitäkin odottaa...

- Syntyvyyden säännöstelyllä me voitais hillitä...

- Jumalauta, ooksä joku saarnaaja?

- Eikös ihmisen tempoilu tässä maailmassa ole sitten täysin turhaa? Unohdetaan taiteet, raha, terveys, luonto, eläminen, kaikki.

- Just. Sä alat pääseen asioiden ytimeen. Ei mitään uutta auringon alla. Kun aika meistä jättää...

- Eksä ajattele edes omia lapsias tai niitten lapsia?

- Kuule, siinä vaiheessa kun mua alkaa panettaa, mä mietin vaan yhtä asiaa.

- Mitä?

- Hämähäkkiä väärinpäin.