- Moro, moro.
- Morgen.
- Mitäs sä?
- Mä mietin maailman tilaa ja eloonjäämistä
- Ajan tuhlausta. Eihän se kannata.
- Miksei? Ajattele ilmastonmuutosta...
- Äh. Kerran me kuollaan kuitenkin.
- Ja väestöräjähdys. Ihmisiä on liikaa...
- Mitä sitten? Ihmisen aika on välähdys, häivähdys historian ikiyössä, evoluutioketjussa.
- Entäs tsunami, ekokatastrofit, otsoonikerros, öljyn loppuminen?
- Sama kai se on, miten täältä lähdetään.
- Uraanista jää hirveä perintö tuleville sukupolville, tuhansiksi vuosiksi. Kauhean välinpitämätöntä...
- Mitä välii. Viikatemies niitäkin odottaa...
- Syntyvyyden säännöstelyllä me voitais hillitä...
- Jumalauta, ooksä joku saarnaaja?
- Eikös ihmisen tempoilu tässä maailmassa ole sitten täysin turhaa? Unohdetaan taiteet, raha, terveys, luonto, eläminen, kaikki.
- Just. Sä alat pääseen asioiden ytimeen. Ei mitään uutta auringon alla. Kun aika meistä jättää...
- Eksä ajattele edes omia lapsias tai niitten lapsia?
- Kuule, siinä vaiheessa kun mua alkaa panettaa, mä mietin vaan yhtä asiaa.
- Mitä?
- Hämähäkkiä väärinpäin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.