Mike Stern

Tulin eilen Tallinnasta. Olin katsomassa amerikkalaisen kitaristin Mike Sternin esintymistä. Mies on tuttu mm. Miles Davisin bändistä ja Blood, Sweat & Tearsista. Stern ei pettänyt.

Viikolla Tallinnassa piipahtaminen on ylellisyyttä. Superseacat oli melkein tyhjä, tulleissa ei mitään jonoja, Viru-hotellin käytävillä tilaa, samoin kaduilla, takseja jonoissa. Rakastan Tallinnaa.

Viime yönä Tallinnassa mellakoitiin. Neuvostosotilaiden patsas siirrettiin toiseen paikkaan. Vahinko, että olimme jo ehtineet Suomeen. Olisin ollut mielelläni tapahtumien keskipisteessä. Vaikkei tapahtumilla mitään keskipistettä koskaan olekaan.

Täällä puhuttiin hoitajien 500 euron palkankorotuksista. Amerikkaisen humoristin kaksoisolento tirisi toimittajan ja hoitajien grillauksessa niin kuin poliittisen broilerin pitääkin. Eihän Zysse ole tehnyt koskaan työtä. Mutta onko se edes hoitanut yhteisiä asioita?

Kävin lukemassa Juha Seppälän blogissa Vappupuheen. Se oli pelkkää asiaa. Kommentoin sitä seuraavasti:

"Ketkä perkeleet sen vallan näille taantumuksen voimille antoivat? Mekö? Me.

Köyhä tekee parhaansa pysyäkseen köyhänä. Sitä on vaikea ymmärtää. Meille on annettu demokratia. Yksi ääni. Miksemme käytä sitä? Joukkovoimaa. Nyt kun aavekaan ei enää leijaile Euroopan yllä."