Kuva:Ecclesiastes.png

Minä havaitsin:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuolemaakin katkerampi on nainen.

Hän on pyydys,

hänen sydämensä on ansa,

hänen kätensä ovat kahleet.

Jumalalle mieluinen hänet välttää,

mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

 

Katso – sanoi Saarnaaja – tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen: en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista. Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.

 

Saarnaajalla on käsittämättömän mustavalkoinen kuva naisesta. Tietääkö kukaan mitään hänen äidistään? Toisaalta kuninkaiden suhde naisiin on ollut enemmän kuin paranoidinen, sen on historia todeksi osoittanut. Valta sokaisee. Mutta mitä muuta voisi odottaa nihilismin pioneerilta, jonka mantra oli: "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta." 

 

Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,

 

mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:

 

ei ole mitään uutta auringon alla.

 

Saarn. 1:9