kansi_kirjjokaeijulk.jpg

Rakastan novelleja. Olen rakastanut nuoresta pojasta asti. Novellissa kielen tulee olla tiivistä ja ilmaisuvoimaista, ja siitä minä tykkään. Jaarittelu ja löysät jätetään pitkän proosan taitajille ja runoileville tekointellektuelleille.

Novelli on pieni maailma, jossa kerrotaan usein suuri tarina.

Novelli seuraa tarinankertomisen ikiaikaista perinnettä. Se on se nuotiolla kerrottu juttu, joka pitää kuulijan tiukasti otteessaan, muttei kestä aamuun asti. Toisilla on yöpöydällä lasi vettä, minulla on pino novelleja.

Oikeastaan suurimmat kirjalliset esikuvani ovat olleet juuri novellin mestareita.Luettelen tässä muutamia tärkeimpiä rehvastellakseni lukeneisuudellani.

Ulkomaiset:: Hemingway, Steinbeck, Twain, Tsehov, Gogol, Suksin, Poe, Kipling, Doyle, Dahl, Maupassant, London, Tanizaki, Balzac, Boccaccio, Harms ja Salinger.

Kotimaiset. Haanpää, Liksom, Huovinen, Mukka, Paronen, Meri ja Seppälä.

Mutta mennänpä viimeinkin asiaan. Juha-Pekka Koskinen on koonnut erinomaisen novellikokoelman vanhoista novelleistaan. Luin sen lähes yhdeltä istumalta, ja se on aika poikkeuksellista. Koskisella on harvinainen kyky kertoa tarinoita. Hänen tyylinsä on teeskentelmätöntä ja iskevää. Hän ei hämärrytä eikä yritä olla itseään viisaampi, mikä on suomalaisten kirjailijoiden helmasynti. 

Kokelman tarinat liikkuvat eilisessä, nykyhetkessä ja huomisessa. Koskinen hallitsee vanhahtavan kielen (Ihme), haanpääläisen satiirin ja huumorin (Ojamies ja lapio) sekä fantastisen ja jännittävän tulevaisuuden kuvailun (Paimentamisen sietämätön keveys) taiturimaisesti.

Koskinen osoittaa olevansa valmis ammattikirjailija, vaikkei vielä kirjailekaan ammatikseen. Tosin koska aikamme täällä on rajallinen, toivoisin, että Koskisen kaltaisella kirjalijalla olisi mahdollisuus ja halu harjoittaa kirjailijan ammattia täyspäiväisesti.

Ja näytteeksi novellitaituri Koskisen tiiviistä lauseesta poimin kirjasta muutaman sivistyneen ajatuksen:

s. 39 Ei lyöntiä ilman verta.

s. 40 Toinen puoli on aina parempi.

s. 44 Niin köyhää ei olekaan, ettei häneltä voisi jotakin varastaa.

s. 45 Kuolema parantaa tyhmyyden ja rumuuden lopullisesti.

s. 52 Kaikki loppuu aikanaan, sotilaatkin.

s. 54 Veljet ovat lyömistä varten.

s. 56 Ei ole synnytystä ilman tuskaa.

s. 98 Tilastot osoittavat, että jonkun on joskus jäätävä auton alle jokaisella kadunpätkällä.