meteors_biogs.jpg

Hurja joukko. Räjähtävä. Täyttä dynamiittia. Fantastinen keikka.

Täysin mielipuolinen Meteorsin moottori ja sielu P.Paul Fenech oli loistavassa vedossa. Hän on ilmeisesti tämän hetken kovin rock'n roll kitaristi maailmassa. Ei mitään tilulilua vaan helvetillistä, selkäpiitä karmivaa ja veret seisauttavaa tykitystä. Eikä ole Paul Fenechin naukuvan laulun voittanutta. Siinä meikäläisen korva lepäsi kuin oravan perse sammalvuoteella. Ja ne laulut! Esimerkiksi I don't worry about it, I even wank about it on jokaisen kyynikon taistelulaulu.

Suurella ilolla totesin, että Fenech on jälleen löytänyt rinnalleen veroisensa soittajat. Wolf ja Simon, jotka näyttivät enemmän saksalaisilta ampumahiihtäjiltä kuin muusikoilta, jyhmivät soittimistaan sellaista komppia, että kelpasi Fenechin rääkätä skittaansa.

Alakulttuuri näyttää olevan voimissaan Suomessa. Ja Meteors-jugend oli asialleen omistautunutta tatuointeineen ja psykotötteröineen. Näytti paikalla olevan myös Hearthillin Sydänmäki, liekö sitten Meteors-fani?

Minä olen vanhan unionin mies. Olen kuunnellut Meteorsia sen ensimmäisistä levyistä lähtien. Edelleen tärkeimmät levyt minulle ovat In Heaven ja Wreckin' Crew. Ne tuovat aina mieleen mukavan sairaita ja värikkäitä muistoja nuoruudesta.

Eilen olisin nauttinut mielelläni Meteorsin sulosoinnuista vanhojen kavereiden seurassa, varsinkin sen yhden, mutta kaikkea voi saada. Ne ajat taitavat olla ohi. Sääli.

Rakkaat lukijat, kertokaapa muuten mitä tarkoittaa kirjainsarja "OTMAPP". Ja jos ette tiedä, arvatkaa.