<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 HŠmeen linna

Sataa lunta. Rukkasenkokoisia, pehmeitä hiutaleita. Lumi peittää huntuunsa vuoren rinteessä uinuvat talot.

 

Erään talon alakerroksessa pilkottaa vielä valo, vaikka aamu jo rientää. Synkkä kirjailija kyykkii mietteissään paljaiden jalkojensa päällä, itselleen hyvin ominaisessa asennossa. Sankka piipun savu ympäröi huonetta. Lattialla odottaa kulunut korttipakka seuraavaa pasianssia. Sen vieressä viinipullo, lasi ja kannu vettä. Tuhkakupissa toinen piippu ja piippurassia. Kirjailija on omassa valtakunnassaan kuin erakko majassaan..

 

Kiittämättömyys on maailman palkka, kirjailija ajattelee. Täällä se istui päivät pitkät, imi tietoa ja tarinoita kuin hyttynen verta. Kuunteli pää kallellaan, nyökkäili maireasti ja talletti kaiken tilkkeeksi hataraan romaanikyhäelmäänsä. Tuli tänne, kotiini, päivästä toiseen ja minä otin vastaan, ystävänä. Juotin, syötin ja saunotin. Paljon sen täytyi minua vihata, paljon sen täytyi minua kadehtia. Ja nyt se luikkii kaupungilla karkuun kuin sähköjänis, kun tulee vastaan. Hesarin kriitikko sanoi, että sen kirjassa on harvinaisen rehellinen ja luja etiikka. Entä kirjailijan oma rehellisyys ja etiikka? Kuka sen perään huutelee?

 

 

Kirjailija pitää paksua kirjaa kädessään.  Hän merkitsee lyijykynällä takakanteen sivut, joissa on puhuttu hänestä. Se on hänen tapansa. Hän lukee vielä pätkän ja purskahtaa rämäkkään nauruun. Vaimo kuulee unen läpi naurun ja laahustaa alakertaan katsomaan mikä miestä vaivaa. Kirjailija ojentaa kirjan vaimolleen ja sanoo koleasti:

 

 

-  Lue. Tässä ystävä kertoo minusta totuuden. Onneksi joku sen lopulta tekee. Tunnistatko tyypin?

 

… se Laestadiuksen ja Göbbelsin, Friedellin Kulttuurihistorian ja Marlene Dietrichin ristisiitos …

 

Vaimo pudistaa päätään ja palaa yläkertaan. Kirjailija nousee ylös ja sammuttaa valot. Hän astuu ovesta pihalle ja vetää sisäänsä ahnaasti raikasta ulkoilmaa. Hän seisoo hetken varpaillaan vastasataneessa lumessa. Jäämerensiniset silmät tähyilevät yli radanvarsikaupungin etäisyyteen ja suu vääntyy ivalliseen virnistykseen, ympäröivän maailman näköiseen.

 

Kirjailija palaa sisään. Lumeen piirtyvät varpaiden jäljet kuin kirjaimet paperille.