aino_myth.jpg&usg=AFQjCNHL12Tl_1O65TBFw1

Kalevalassa vanha vakaa (!) Väinämöinen himoitsee Ainoa avioon dramaattisin seurauksin: Aino kauhistuu ja hukuttautuu.

Lukija samaistuu Ainon vanhempiin. Lukijan mielestä vanhan miehen ja nuoren tytön liitto on luonnoton. Aivan kuten omien lasten hautaan paneminen. Ja lähes samaahan se merkitseekin.

Tarina on moraliteetti, mutta mitä siitä on sitten opittu?

Kari Heiskanen > Laura Pyrrö

Asko Sarkola > Jonna Järnefelt

Esko Salminen > Aino Seppo

Heikki Kinnunen > Satu Silvo

Jussi Parviainen > Satu Ruotsalainen

Erkki Saarela > Sari Mällinen

J-P Roos > Anna Rotkirch

Hannu Mäkelä > Anna Kortelainen

Jari Kurri > Vanessa Forsman

Vesa-Matti Loiri > Stina Toljander

Lista on loputon.

En jaksa uskoa puhtaaseen rakkauteen tai vilpittömiin motiiveihin. Suomen kieli tuntee käsitteen "naimakauppa". Eli avioliitto on ollut, on ja tulee kaiketi aina olemaan vaihdon väline.

Me kyllä tiedämme mitä mies haluaa ja saa. Mutta mitä saa nuori nainen? Valtaa, Hyviä geenejä? Rahaa? Isän? Turvallisuutta? Viisautta? Julkisuutta? Pirteän vaarin omille lapsilleen? Talon? Uusioperheen? Porvarillisen idyllin?

Psykoterapeutti Pehr Charpentier vakuutti minulle aikoinaan, että jokainen mies hakee vaimostaan aina äitinsä piirteitä. Hakeeko nainen isänsä?

Miltähän se tuntuu, kun puuttuu täysin yhteinen historia ja kokemusmaailma?

No saahan nuorista vaimoista reippaita omaishoitajia.

Tässä bloggauksessa esiintyvien henkilöiden nimet ovat fiktiivisiä ja heillä ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen. Onneksi.