Lakeus

Olisiko se ollut 80-lukua? Oltiin viettämässä juhannusta Puutikkalassa Kirstinöiden kesäpaikassa. Siellä oli Erno ja Vänne, ja sitten se lääkäri, joka kuoli myöhemmin samassa kolarissa kuin Erkka Lehtola Lapissa. Vain palasia minä siitä kaikesta muistan. Puhuttiin kirjallisuudesta, juotiin viiniä ja tupakoitiin ylettömästi. Leena Kirstinä tarjosi nokkoskeittoa ja kaalipiirakkaa. 

Minä olin siinä porukassa enimmäkseen kuunteluoppilaana.

Vänne oli hiljainen mies, jolla oli painavaa sanottavaa. Hän puhui niin hiljaa, että kuuntelijan oli pakko keskittyä, kumartua eteenpäin ja kuunnella tarkasti. Hänen huumorinsa oli älykästä, terävää, ei koskaan karkeaa.

Minulla on Vännen esikoiskokoelmasta Lakeus ensimmäinen painos. Olen ostanut sen divarista. Sen etusivulla lukee "Ystävällisesti Väinö Kirstinä 10.4.1961". Varmasti tekijäkappale. Sen alla lukee "Lassi Kämärille 2.3.2004". Vänne hymähti, kun näki ensimmäisen omistuksen, mutta kirjoitti vielä minullekin uuden.

Työasioissa kävin Vännen luona pari vuotta sitten Pitkänsillan kupeessa kerran. Siitä tuli aiottua pitempi keikka. Keskusteltiin kirjallisuudesta laajemminkin, juotiin litra light-cokista  ja muisteltiin vanhoja. Vänne harmitteli erikoisesti sitä, että Jarkko Laine oli luvannut kirjoittaa Suomen kirjailijaliiton historiikin ja kaikki dokumentiti kuulemma makasivat Laineen takana. Se jäi mieleen. Mahtaako sitä historiikkia nyt joku kirjoittaa?

Olen kirjoittanut Väinö Kirstinän runoista toistuvasti blogissani. Hänen runoutensa elää minun repussani kuolemaani asti. Jos monipuolinen, jäljittelemätön, peloton ja kahlitsematon runous kiinnostaa, lukekaa vaikka Kurki-kirjan kokoelma Runoja 1958-1977. Se on upea läpileikkaus Kirstinän ennakoluulottomasta runoudesta.

Näin komeasti ja täysin valmiina runoilijana Väinö Kirstinä aloittaa esikoiskokoelmansa Lakeus (1961):

Jos tuulimaahan, meren pohjaan saavut,

puita on vähän, viimaa paljon

rannasta rantaan.

 

Saat nähdä kauas

näkemättä mitään.